Mitä
Meitä keskiaikaharrastajia on Suomen maassa jonkin verran, joskin meitä ei voi pitää ehkä ajan harrastajina sanan vakavassa merkityksessä. Täällä ei kudota kangasta ja kirnuta voita, mutta tapahtumien ja tarinoiden tunnelmasta nauttimisessa me olemme hyviä. Siksi kai nimesimme blogimmekin kuvaamaan touhujamme - melkein keskiaikaa mutta pikku ripulla mielikuvitusta. Olemme tulleet meinaan siihen tulokseen, että koska tämä koko touhuhan on aikuisten ja nuorempienkin leikkiä, niin miksipä sitä ei saisi leikkiä!
Täällä kyllä ihaillaan noita vähän vakavammin harrastavien kädentaitoja ja kärsivällisyyttä, mutta meillä lienee oikeus olla vähän kärsimättömiä, teinejä kun vasta ollaan. Harrastetaan siten kuin osataan ja ehditään, omien taitojen ja mahdollisuuksien mukaan, opiskelujen, työharjoittelujaksojen ja muiden harrastusten välissä. Keksiaikalaisten seurassa tanssitaan, lauletaan, kerrotaan tarinoita, ommellaan, punotaan ja värkätään, hölmöillään, syödään, soitellaan ja nauretaan. Että sellaista. Tämä keskiaikablogi kertoilee tuosta.
Miksi
Juttu alkoi vuonna 2011, kun kolme neljäsosaa meistä oli peruskoulun seitsemännellä ja vanhin sitten vuotta ylempänä. Porukan käsityöhön vihkiytynyt yksilö selaili netistä keskiaikaisia mekonkaavoja ilman sen suurempaa syytä, ja äkkäsi sieltä helvetinikkunamekon. Sitten aloimme innokkaasti väsätä mekkoja, ja ainakin allekirjoittaneella tulos oli vähän sinne päin, mutta siitä se sitten lähti. Ompelusta. Yhdellä jäsenellä oli yhdessä vaiheessa lainattu sekä isosiskolta että meikäläiseltä, ja jengin keskiaikaisuudesta voitiin olla montaa mieltä, mutta olipa hyvä että tuli tehtyä. Nokka osoitti kohti Verlan keskiaikatapahtumaa Kouvolassa, ja siellä hienon viikonlopun vietettyämme rupesimme ravaamaan kaiken sortin kinkereillä enemmän ja vähemmän.
Kaksi neitoa meistä lähti meikäläisen vanhempien kanssa viikoksi Visbyyn keskiaikaviikoille, ja se oli sen verran hieno kokemus, että varmasti menemme uudestaankin. Silloin ompelin mammani kanssa sekä hänelle että isäukollekin aikaan sopivat vermeet, joten kotirintamakin on silloin tällöin mukana leikissä. Sen jälkeen on tapahtunut vaikka mitä, kävimme porukan kanssa tapahtumissa ja pelleilimme tuulipukukansan ihmetykseksi kaupungilla keskiaikakuteet niskassa. Kaksi meni lukioon ja kaksi ammattikouluun, mutta harrastus ei koskaan jäänyt vähemmälle vaikka opiskelua tulikin lisää - melkein päinvastoin. Sitten keksimme itsellemme keskiaikaiset roolinimet, ja puuha muuttui paljon mielenkiintoisemmaksi.
Verlasta lähdettiin ensimmäisissä itse tehdyissä asuissa, ja nyt ollaan tässä, melkein jokaisessa Suomen keskiaikatapahtumassa tanssaamassa omina keskiaikaisina mininämme. Tai ainakin kolme meistä tanssaa. Yksi meistä on sen verran ninja, että jättää hillumisen vähemmälle. Pari vakituista esiintyjää taitaa meidät jo muistaakin, kun olemme aina haukkana paikalla esiintymislavan edessä joraamassa. Paitsi se ninja. Tässä oppii koko ajan uutta, ja ehkä jonain päivänä meilläkin on oma telttaleiri pystyssä Hämeenlinnan keskiaikaleirissä. Visbyyn olemme suunnitelleet parin viikon matkaa jo aikoja! Kyllä me sitten, kun olemme kaikki täysi-ikäisiä ja saamme kerättyä rahavarat kasaan...
Ketkä
Noh, meitä on siis neljä. Täällä blogissakin esiinnymme keskiaikaisilla nimillämme, kuinkas muuten, ja tähän alle kirjoitan nyt alustavat lyhyehköt esittelyt jokaisesta hahmosta tai minästä, joiksi transformoidumme joka kissanristiäisiä varten. Hahmomme elämät olemme ajoittaneet 1200- ja 1300-lukujen vaihteen tienoille, ja tunkeneet ne historian lehville miten taidoimme. Onkos se nyt niin tarkkaa.
Hawisa Karlintytär on retkueemme pää, naimaiässä oleva rälssimiehen tytär.
Ilomieli Kalevintytär on naispuolinen leikari ja edellisen seuraneiti.
Jaava Naavahaukka on parantaja Volgan mutkasta.
Viktor on Suomenlahden tuolta puolen oleva entinen taskuvaras.
Onni Hannunpoika on joukkueemme maskotti, pieni narrinukke, joka on alituiseen nokkapokassa Viktorin kanssa (:
